tiistai 10. joulukuuta 2013


Joulun aika on ihanaa, monestakin syystä.
Joskus elämä tuo tullessaan myös murhetta, eikä auta estellä, että en ota tuota murhe-pakettia vastaan. En nyt, sillä joulu on tulossa, juhlimme Jeesuksen syntymäpäivää.
Ystäväni sai reilut kaksikymmentä vuotta sitten murhepaketin. Tänä aamuna luin hänen facebuuk kirjoituksensa, taas kostein silmin. Aivan niin kuin aikoinaan, kun hän kertoi murheestaan.

Tänään iltatähden tuikkiessa,
viivähdin luonasi,
kaunis enkelilapseni.

Pieni sydämesi hiipui,
kuin kynttilän liekki hennossa tuulessa.
Niin hiljaa lähdit, 
näkemättä ensimmäisen aamusi sädettä.
Niin hiljaa vapisin,
kyynelteni lähteellä.

Nyt olisit aikamies,
ja minä olen mummu.
Enää en paljoa kysele, 
joka asialla olkoon aikansa auringon alla.

Ystäväni kirjoittama runo.



tiistai 12. marraskuuta 2013