Joulun aika on ihanaa, monestakin syystä.
Joskus elämä tuo tullessaan myös murhetta, eikä auta
estellä, että en ota tuota murhe-pakettia vastaan. En nyt, sillä joulu on
tulossa, juhlimme Jeesuksen syntymäpäivää.
Ystäväni sai reilut kaksikymmentä vuotta sitten
murhepaketin. Tänä aamuna luin hänen facebuuk kirjoituksensa, taas kostein
silmin. Aivan niin kuin aikoinaan, kun hän kertoi murheestaan.
Tänään iltatähden
tuikkiessa,
viivähdin luonasi,
kaunis enkelilapseni.
Pieni sydämesi hiipui,
kuin kynttilän liekki hennossa tuulessa.
Niin hiljaa lähdit,
näkemättä ensimmäisen aamusi sädettä.
Niin hiljaa vapisin,
kyynelteni lähteellä.
Nyt olisit aikamies,
ja minä olen mummu.
Enää en paljoa kysele,
joka asialla olkoon aikansa auringon alla.
viivähdin luonasi,
kaunis enkelilapseni.
Pieni sydämesi hiipui,
kuin kynttilän liekki hennossa tuulessa.
Niin hiljaa lähdit,
näkemättä ensimmäisen aamusi sädettä.
Niin hiljaa vapisin,
kyynelteni lähteellä.
Nyt olisit aikamies,
ja minä olen mummu.
Enää en paljoa kysele,
joka asialla olkoon aikansa auringon alla.
Ystäväni
kirjoittama runo.